Mistä kaikki alkoi?

Kaikki alkoi siitä kun kävin kerran viikossa ratsastamassa eräällä vuonohevosella Torstilla, joka kulki kiltisti liinanpäässä ja minä selässä. Halusin kuitenkin ratsastaa enemmän! Joten siirryin tunneille. Kävin kolme kertaa viikossa ratsastamassa ryhmätunnilla, mutta sekään ei riittänyt nimittäin halusin oman ponin jota voi käydä joka päivä hoitamassa ja ratsastamassa! Äiti ja Isäkin olivat miettineet kilttiä ponia jolla äitikin sitten pääsisi useammin ratsastamaan. Mutta ainoa kysymys oli: Riittääkö Jenni sinulla intoa oman ponin hoitoon joka päivä? TOTTAKAI! mikä kysymys tuo nyt oli? Ei se kuitenkaan ollut helppoa ymmärtää tuommoisen 5v suusta. Alettiin pikkuhiljaa katselemaan poneja netistä. Kriteereinä oli: kiltti kaikissa olosuhteissa, kääntyy kun pikku-jenni kääntää ohjasta ja että se on poni kokoinen. Löydettiin sitten joku poni tästä ihan meidän alueen läheltä ja mentiin sitä kokeilemaan. Poni oli kiltti kaikin mokomin, mutta se viipotti pikku-jenniä ympäri kenttää joten sellaista ei me haluttu, kun haluttiin vaan joku puska poni jolla voi mennä kaikkia askellajeja. Seuraavaksi kun olin 6v netistä löydettiin poni "Siilin Veera" kiltti kaunis tamma Siilinjärvellä tuntiponina. Rakastaa esiintymistä. On hurmannut kaikki tuntiratsastajat ihanalla luonteellaan. Ei muutakun Siilinjärvelle kokeilemaan ponia. Meidät ohjattiin "Veeran" karsinaan. Niin kaunis poni! Kysyin heti, että saanko Veeran? Vanhemmat naureskelivat ja sanoivat, että käydäämpä nyt kokeilemassa ponia ekaksi.  Veera kääntyi kun halusin, Veera siirtyi kun halusin, Veera teki kaiken niin kuin halusin. Ihastuin poniin ensisilmäyksellä<3 Ratsastuksen jälkeen sanoin, että tämä on se oikea! Äiti ja isä sanoivat, että niin on! Maailman paras poni lastattiin traileriin mukaamme<3 Olin niin onnellinen! Kun lastattiin Veera kyytiin ajattelin, että nyt se on minun! Minun oma ihana ponini! Kun saavuttiin kotkaan ja saatiin Veera läheiselle tallille jäätiin hoitamaan Veeraa enkä olisi millään halunut lähteä. Annoin lopussa Veeralle pusun ja herkun.
2 vuoden kuluttua, kun olin 8vuotias niin Veera oli opettanut minulle niin paljon kaikkea, että starttasin sillä alue-kisat (tosin äiti meni sillä ekaksi seurakisat katsottuaan miten Veera käyttäytyy ja hyvinhän se<3) En muista minkä radan menin, mutta voitin luokan joka oli avoin kaikille! Siitä starttasi kisaintoni. Aloin valmentautumaan Veeralla, koska halusin sittenkin kisata ja halusin, että mulla on joku päänmäärä mihin aion sitten aikuisena päästä, mutta en ehkä Veeralla enkä Macholla koska se haave olisi joku päivä olla Olympialaisissa ja voittaa kulta-mitali. Noniin...mutta sitten aloin kisaamaan useammin ja aloin myös pärjäämään, kun minun ja Veeran yhteistyö alkoi pelittää. Veera on siis aina ollut yhteistyöhaluinen, mutta enhän ollut vielä mikään ammattilainen silloin 6-vuotiaana kuten en nytkään 12-vuotiaana, mutta olen silti edistynyt huikeasti ja se on Veeran ansiota<3(ja tukijoukkojen) Veera on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, enkä IKINÄ olisi valmis luopumaan siitä. Se poni on vaan niin täydellinen. Tänä päivinä se kokoaa itseään hienosti ja ensivuonna sitten startataan FEIn ratoja niin kuin jo viimevuonna ja myös Lapsiratsastajien SM kisoista on tavoitus saada kulta-mitali. Ilman Veeraa minulla ei olisi Machoa enkä kisaisi tällä tasolla. Kaikki kiitos Veeralle näistä vuosista<3 olet opettanut minua huikeasti ja olet myös maailman paras ja huikein poni<3 Toivottavasti ne vuodet vielä jatkuvat pitkään!

SIILIN VEERA<3


ps. Machosta ensi postauksessa:)