2 vuoden kuluttua, kun olin 8vuotias niin Veera oli opettanut minulle niin paljon kaikkea, että starttasin sillä alue-kisat (tosin äiti meni sillä ekaksi seurakisat katsottuaan miten Veera käyttäytyy ja hyvinhän se<3) En muista minkä radan menin, mutta voitin luokan joka oli avoin kaikille! Siitä starttasi kisaintoni. Aloin valmentautumaan Veeralla, koska halusin sittenkin kisata ja halusin, että mulla on joku päänmäärä mihin aion sitten aikuisena päästä, mutta en ehkä Veeralla enkä Macholla koska se haave olisi joku päivä olla Olympialaisissa ja voittaa kulta-mitali. Noniin...mutta sitten aloin kisaamaan useammin ja aloin myös pärjäämään, kun minun ja Veeran yhteistyö alkoi pelittää. Veera on siis aina ollut yhteistyöhaluinen, mutta enhän ollut vielä mikään ammattilainen silloin 6-vuotiaana kuten en nytkään 12-vuotiaana, mutta olen silti edistynyt huikeasti ja se on Veeran ansiota<3(ja tukijoukkojen) Veera on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, enkä IKINÄ olisi valmis luopumaan siitä. Se poni on vaan niin täydellinen. Tänä päivinä se kokoaa itseään hienosti ja ensivuonna sitten startataan FEIn ratoja niin kuin jo viimevuonna ja myös Lapsiratsastajien SM kisoista on tavoitus saada kulta-mitali. Ilman Veeraa minulla ei olisi Machoa enkä kisaisi tällä tasolla. Kaikki kiitos Veeralle näistä vuosista<3 olet opettanut minua huikeasti ja olet myös maailman paras ja huikein poni<3 Toivottavasti ne vuodet vielä jatkuvat pitkään!
SIILIN VEERA<3 ps. Machosta ensi postauksessa:) |